Hatynin joukkomurha
Hatynin joukkomurha oli natsi-Saksan valkovenäläisiin siviileihin kohdistama joukkomurha, joka tapahtui Lahoiskin piirin Hatynin kylässä, Minskin alueella 22. maaliskuuta 1943. Hävitetyn kylän nimi Hatyn (ven. Хатынь) on peräisin valkovenäjän taloa tai asuinpaikkaa tarkoittavasta sanasta (хата). Paikka sijaitsee 60 kilometriä Minskistä pohjoiseen. Joukkomurhan 149:stä uhrista 75 oli lapsia.[1] Surmatyön toteutti pääosin 118. Schutzmannschaft-pataljoona, johon oli värvätty neuvostoliittolaisia sotavankeja ja vapaaehtoisia lähinnä Kiovan seudulta. Pataljoonan ytimen muodostivat ukrainalaiset nationalistit Bukovinasta, joka oli liitetty Neuvostoliittoon Romaniasta 1940 Molotov-Ribbentrop-sopimuksen mukaisesti.[2]
Hatynin muistoalue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hatynin ja muiden toisen maailmansodan aikana Valko-Venäjän siviiliväestöön kohdistuneiden tuhotöiden muistoksi avattiin vuonna 1969 laaja ja vaikuttava Hatynin muistoalue, jota täydennettiin näyttelyrakennuksella vuonna 2004. Hatynin kylässä oli ennen hävitystä yhteensä 26 taloa. Jokaisen talon savupiippujen paikalla seisoo nykyään betoninen pilari, johon on kirjattu kunkin hävitetyn talon surmattujen asukkaiden nimet ja iät. On myös kelloja, jotka soivat 2 minuutin määrävälein.[1]
Muistoalueella kerrotaan, että saksalaismiehityksen aikana maassa tuhottiin 209 kaupunkia tai kaupunkitaajamaa. Kyliä hävitettiin tai poltettiin noin 9 200 kappaletta. Valkovenäläisiä surmattiin sodan aikana 2 700 000 henkeä. Alueen 128 metriä pitkällä muistoseinällä luetellaan 260 Valko-Venäjällä olleen kuolemanleirin tai joukkomurhan paikkaa nimineen ja uhrimäärineen. Maan kuolemanleireillä sai surmansa yli miljoona ihmistä.[1]
Sodan jälkeen ainakin 433 Hatynin kaltaista kylää rakennettiin ja asutettiin uudelleen.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d S.N. Maštšenko: ”The Large Ring”, Minsk i okrestnosti (Minsk and Surroundings), s. 258–262. Khatyn (Hatyn). Minsk, Valko-Venäjä: Vyšeišaja škola, 2008. ISBN 978-985-06-1420-0. (venäjäksi) & (englanniksi)
- ↑ Rudling, Per Anders: ”Terror and Local Collaboration in Occupied Belarus: The Case of Schutzmannschaft Battalion 118. Part I: Background”, Historical Yearbook, Vol. VIII, s. 195–214. Bucharest: Romanian Academy. / Nicolae Iorga History Institute., 2011. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.9.2020).
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hatynin joukkomurha Wikimedia Commonsissa
- Hatynin muistoalueen verkkosivusto (khatyn.by) (englanniksi), (saksaksi) tai (venäjäksi)